torstai 7. toukokuuta 2015

When I see you again

"It's been a long day without you my friend
And i'll tell you all about it when I see you again" 

Wiz Khalifa- See you again

Oon viettänyt täällä tasan 95 päivää nyt. Apua, eka kerta kun laskin ne! Hurjaa.. Jokapäivä oon niin iloinen, että valitsin lähteä ja jokapäivä nautin elämästä täällä. Välillä asioihin tottuu ja kaikki tuntuu normaalilta, sitten taas yhtäkkiä havahtuu siihen, miten mahtavaa tää elämä täällä on ja miten uskomaton paikka Granada on asua. Kaikinpuolin. Välillä meinaa ihan pakahtua ihan vaan siksi, että tää on niin uskomatonta. Kadulla kävellessä ei vieläkään aina voi uskoa, että tää on tosiaan koti tällä hetkellä. Rakastan olla tässä ympäristössä, jossa koko ajan voi oppia toisista kulttuureista, jutella kavereiden kanssa ympäri maailmaa ja käyttää espanjaa arkikielenä.

Vaihtoa on onneksi jäljellä edelleen pari kuukautta, mutta väistämättä alkaa tuntua siltä, että tää aika joskus tulee loppumaan. En halua ajatella sitä, koska ajatuskin täältä lähtemisestä saa mielen surulliseksi. Toisaalta taas viime päivinä kaikkien huulilla on ollut samat asiat: miten ei haluta että tää loppuu, mietteet siitä mitä takaisin kotona tapahtuu ja suunnitelmat siitä, mitä kaikkea vielä täällä halutaan tehdä. Ja siitä, milloin ja missä seuraavaksi nähdään. Meidän kotiakin kävi tänään katsomassa jotkut tulevat asukasehdokkaat..  :(

Tavallaan on turha murehtia tän ajan loppumista, ei se missään vaiheessa ollut tarkoitetukkaan ikuiseksi ja on turha käyttää kahta kuukautta murehtimiseen kun voi myös nauttia täysillä! Alkukeväästä tällaisia ajatuksia ei koskaan ollut ja tuntui, että aikaa on vaikka toisille jakaa. Mietinkin, että onko mahdollista, että kaikki tää pohtiminen on jonkinlainen koti-ikävän ilmentymä? En sen kummemmin ikävöi Suomeen, koska täällä viihdyn niin älyttömän hyvin. Ihmisiä tietty tulee ikävä tasaisin väliajoin, olisi ihana pystyä jakamaan nää kokemukset muutenkin kuin blogin välityksellä. Mutta sen takia mietinkin, että kun varsinaista ikävää ei ole niin voisiko toi jatkuva pohtiminen olla joku ns sivuoire :D

Koska noi masistelu ajatukset on todella ärsyttäviä oikeastaan, mietin myös, loppuisiko ne, jos tekisin listan (haha toimii aina) asioista, mitä kesältä Suomessa odotan. Joten sillä listalla on: mökkeilyä ja veneilyä, iltauinteja rannalla sekä myöhäisiä iltoja jokirannassa, reissu Tukholmaan, retki Helsinkiin ja vihdoin picnic Kaivarissa ja drinkit Mattolaiturilla.. Kavereiden kanssa hengailua ja juoruilua, yllätysseikkailuja, kuumia päiviä ja pitkiä öitä. Rantapäiviä, Hanko-päivä, SUP-boardingia, sangriantekoa ja tietysti kauhiat bileet kotiinpaluun kunniaksi Espanja-hengessä! Jospa ne ajatukset nyt rauhoittuisi ja seuraavan kerran kotiinpaluu ajatukset on tervetulleita joskus heinäkuussa. Jos ei, niin teen toisen listan vaikkapa asioista, jotka täällä saa sielun tanssimaan ;)






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti