Sierra Nevada! Viimeinkin! Kaupungista näkee vuorille ja niiden ihanan lumipeitteen taivasta ja aurinkoa vasten, niin lähellä mutta tähän asti niin kaukana. Pääsiäisloman ekana päivänä (eilen) vihdoin ja viimein kuitenkin päätin lähteä yhden kaverin kanssa snoukkaamaan vuorille! Aah sitä ihanuutta! Paras päätös hetkeen. Oli aurinkoa, oli lunta, oli sopiva lämpötila ja vähän ihmisiä. Kaikin tavoin mainio päivä.
Ainoa kysymys, mikä heräsi on: miksi lähden laskettelemaan/lautailemaan niin harvoin?? Sitä riemun määrää, kun nousee kohti korkeuksia ja saapuu lumisille vuorille ja edessä on vaan laskettavaa mäkeä ja upeita maisemia. Siinä jos jossain on riemua, vapautta ja seikkailua.
Viime kerrasta rinteessä on aikaa, en osaa rehellisesti sano edes kuinka kauan.. Rukalla oltiin muistaakseni 2009 eli sillon ainakin. :D laskettelua mahdollisesti sen jälkeen, mutta lautailua viimeksi siellä. Nyt sitten kaverin kannustuksen siivittämänä vuokrasin taas laudan ja sillä mentiin koko päivä! Pinterestistä löytyi lause "if you're not falling down, your not trying hard enough" ja jos se siitä on kiinni, niin yritystä ei tästä päivästä puuttunut. Jalat on aivan poissa pelistä tänään ja mustelmia löytyy riittämiin. Sinisillä rinteillä pysyteltiin, mut oon ylpeä et laskettiin koko päivän ja vaan tunnin tauko pidettiin. Pelkäsin, että mun kaverille tulee tylsää, koska oma vauhti oli hieman hitaampi, mutta onneksi yksi hänen kämppiksistä lyöttäytyi seuraan yhdessä vaiheessa, joten mä sain jäädä rauhassa harjoittelemaan käännöksiä ja pojat lähti FunParkiin hyppimään ja tekemään temppuja. Paras aika mennä laskemaan on kuulemma juuri nyt. Huhtikuun puolivälin jälkeen on todella lämmintä, joten lumi alkaa olla jo sohjoa.. Mua houkuttelisi mennä vielä uudelleen ja sillä kertaa suksilla. Silloin pääsisi menemään enemmän ja nopeammin sekä tutkimaan vaikeampia rinteitä. Alustavasti jo puhuttiin ensi sunnuntaista, mutta katsotaan kuinka käy ;)
No worries! Mulla oli kypärä, kuten näytti monella muullakin onneksi olevan!
Ainiin muuten! Näin tuolla muutamia suomalaisia ja ruotsalaisia, kumpiinkaan ei täällä paljon törmää, joten oli hauska sattuma. Mun piti tietenkin uteliaana alkaa jutella molemmilla kerroilla, koska oltiin hississä ja matka ylös kesti 5-7min. Suomalaistytöt olivat Fuengirolasta lukioretkellä ja ruotsalaismiehet puolestaan bisnesmatkalla viihdyttämässä asiakkaita täällä. Molempia ihmetytti ja ihastutti, kun kerroin, mitä puuhailen täällä. Ruotsalaiset erityisesti oli kiinnostuneita tietämään kaikesta ja kysyivät jopa tulevaisuuden suunnitelmia. Voisi useamminkin alkaa höpötellä tuntemattomien kanssa, kun nyt ainakin sain positiivisen vastaanoton joka kerta! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti