Hippijuhlissa

Ei kyllä koskaan tiedä minne päätyy, kun ovesta astuu ulos! Viikonloppu huipentui nimittäin yhteen upeimmista auringonlaskuista mitä oon nähnyt sekä aivan epätodellisiin hippijuhliin, joihin sattumalta törmättiin. 

Lähdettiin Marcin kanssa turisteja ja väkijoukkoa pakoon Mirador de San Miguel Altoon, vuoren päälle olevalle näköalapaikalle, josta näkyy koko Granada. Yleensä siellä ei ole ollut paljon ihmisiä, mutta poikkeuksellisen lämmin päivä (+28) ja ilta oli houkutelleet paikalle paljon ihmisiä. Enimmäkseen paikallisia ja erityisen paljon hippejä ja free spirit-henkisiä ihmisiä. Auringonlasku oli aivan henkeäsalpaava. Sanat ei riitä sitä kuvailemaan, joten kuvat puhukoon puolestaan. En muuten tiedä, miksi kuvat on noin pieniä.. Klikkaamalla ne kuitenkin avautuu suurina! :)

Päätettiin käydä kävelemässä näköalapaikan takana ja hetken käveltyä alkoi kuulua rumpujen ääntä, jonkinlaista laulamista, taputuksia ja huudahduksia. Tässä vaiheessa oli aurinko jo täysin laskenut eikä alueella pahemmin ole valoja, joten nähtiin vain epämääräisiä varjoja. Jatkettiin matkaa ja tultiin kukkulan reunalle. Ja mitä nähtiinkään!! Kahden kukkulan välissä, alueella josta on suora näkymä kaupunkiin ja Alhambraan, oli kerääntynyt ihmisiä juhlimaan. Kaikenlaisia ihmisiä, enimmäkseen free spirittejä, rumpujensoittajia, vapaana juoksevia koiria ja ihmisiä tanssimassa. Olo oli niin epätodellinen, ihan kuin olisi pudonnut keskelle jotain elokuvaa tai tarinaa! Itehän en olisi uskaltanut tuohon joukkoon mennä, katseltiin pitkään menoa kukkulan päältä, mutta Marci halusi mennä enkä mä toisaalta missään nimessä halunnut jäädä yksin tai varsinkaan kävellä kotiin yksin. Joten sinne mentiin! Hitaasti ja varovaisesti laskeuduttiin mukaan hippijuhlaan ja voi mikä kokemus! Miten rentoa tanssia vähitellen kiihtyvien rumpujen tahdissa, kun ympärillä on niin erilaisia ihmisiä sulassa sovussa ja taustalla öisen Granadan valot ja tähtitaivas.

Nää on niitä hetkiä, joita on mahdoton kuvailla tai vangita mitenkään. En olisi ikinä kuvitellut itseäni tollaseen illanviettoon! Not in a million years :D koko seikkailu noissa juhlissa kesti ehkä tunnin, eli ei siellä sen kauempaa kuitenkaan viitsitty olla, koska paikalla oli kyllä kaikenlaisia polttelijoita ja aika tarkkana sai rentoudesta huolimatta olla. Sen jälkeen palattiin takaisin todellisuuteen, käveltiin öisen Albaycinin läpi ja istuttiin hetki terassilla niiden Albaycinin söpöjen talojen keskellä olevalla aukiolla.

Tällaista juttua en olisi edes edes tajunnut laittaa bucket listille! Takaisin Granadan kaduilla sitten taas oli meneillään näitä pääsiäismenoja.. Ikonikulkueita, suitsukkeita ja orkesterimusiikkia, joka saa olon tuntumaan siltä, kuin olisi joutunut keskiajalle.. Todella hämmentävää välillä!