Look for the dream

"Look for the dream that keeps coming back. It's your destiny."

Kyseinen quote tuli vastaan viime kesänä Espanjasta paluun jälkeen. Ja kyllähän se Espanja on tuo uni tai unelma, joka aina palaa takaisin. Viime öinä oon nähnyt pitkästä aikaa ihan oikeita unia elämästä tuolla auringon alla! Niin aidon tuntuisia, että aamuisin fiilikset on ollut vähintäänkin sekavat.

Oon katsellut lentoja milloin Madridiin, Sevillaan, Malagaan ja nyt viimeisinpänä Alicanteen. Ne auringon valaisemat kapeat kadut, valkoiset talot, torimyyjät ja iloisesti huudetut ¡hola buenas que tal! lausahdukset vaan houkuttelevat niin paljon, että sydän hakkaa tuplasti kovempaa.

En malttaisi odottaa, että pääsee puhumaan espanjaa ja juttelemaan niitä näitä tuntemattomien ihmisten kanssa. Vaeltelemaan katuja ilman päämäärää, kuuntelemaan muiden puheita ja seuraamaan elämää kaduilla. Nautiskella lasi viiniä ja muutama tapas illan pimentyessä.

Ahhh. Sitä elämää varten mut on tehty. Espanjassa tuntuu aina olevan 2.0 versio itsestään.

Lisäksi haluaisin lunastaa kesäkuussa 2015 tehdyn lupauksen ostaa myös vuoden 2017 kalenteri Espanjasta. Tällä lupauksella halusin varmistaa, ettei seuraavaan kertaan kulu liian pitkä aika.

Ps. Jos sieltä löytyy muita la vida locaa kaipaavia, ainakin Helsingistä löytyy muutamia ihania paikkoja, joissa voi fiilistellä pahimman ikävän tullen. Esimerkiksi Töölössä sijaitseva Bar Teos, josta saa tapaksia ja viiniä edullisesti sekä espanjalainen kahvila Cafelito Kalliosta on tullut testattua ja todettua hyviksi. Lisää saa vinkata mulle! :)

RImakauhua

Voiko mikään olla pelottavampaa kuin aitous? Tai oikeastaan se, mitä aitous aiheuttaa ja miten se otetaan vastaan. Vaatii oikeasti paljon uskaltaa olla aito ja täysin sensuroimatta oma itsensä. Sanoa suoraan omat mielipiteensä ja myös avoimesti antaa toisten vastata aitouteen.

Kävin kurssin mediaan kirjoittamisesta ja tehtävänä oli mm. kirjoittaa kolumni, arvostelu sekä populääritieteellinen teksti. Näistä kolmesta kolumni oli ehdottomasti vaikein. Vaikka sen varmaankin olisi pitänyt olla helpoin - kirjoittaa omaa mieltä liikuttavasta asiasta ja ilmaista oma mielipiteensä. Miten vaikeaa se nyt voi olla?

Vaikeaa oli, vaikka en edes valinnut mitenkään henkilökohtaista aihetta. Muiden kolumneja lukiessa oli pakko ihailla toisten rohkeutta: oli tekstejä seksuaalisesta häirinnästä, aknesta ja masennuksesta. Voin kyllä suoraan sanoa, etten olisi välttämättä uskaltanut noista aiheista kirjoittaa.

Aitous on kuitenkin niin vapauttavaa. Miten usein ei uskalla sanoa, mitä ajattelee, koska pelkää vastapuolen reaktiota. Tai miten kivalta tuntuu, kun joku kysyy toisen mielipiteistä tarkentavia kysymyksiä - ei arvostellakseen vaan ymmärtääkseen toista paremmin.

Aika hienoa, kun tajuaa että voi olla juuri omanlaisensa ja jos se ei kelpaa niin heippahei vaan. Ottakaa tai jättäkää. Matkailu esimerkiksi avartaa tosi paljon tätäkin näkökulmaa. Hankalissa olosuhteissa tai epävarmassa tilanteessa on vaikea olla muuta kuin aito. Ja sitä paitsi, olemalla oma itsensä on suurin todennäköisyys löytää juuri saman henkisiä ihmisiä ympärilleen.

Luokan edessä omia mielipiteitä esitellessä tajusin, että eniten pelkäsin toisten mielipiteitä ja ajatuksia tuotoksista. Kun vastaukseksi tulikin hymyjä ja positiivista palautetta, oli mahtava fiilis! Olispa vain kirjoittanut rohkeasti vielä henkilökohtaisemmasta asiasta.

Modern nomad

Luin hetki sitten artikkelin nykyajan nomadeista, moderneista vaeltajista. Jutussa käsiteltiin teknologian antamia mahdollisuuksia työskennellä ja elää paikasta riippumatta, määrätä itse omasta ajankäytöstä ja vaeltaa minne mieli tekee, samalla kuitenkin töitä tehden. Toi teksti oli jotenkin ihan älyttömän inspiroiva!! Ajatus siitä, ettei ole sidottu tiettyyn aikaan tai paikkaan on tosi kiehtova. Kun mietin, mitä tulevaisuudessa haluaisin tehdä, niin ehdottomasti jotain artikkelissa kuvatun kaltaista. 

Jutussa kerrottiin esimerkiksi, että töitä, joita voi tehdä tien päällä ovat sosiaalinen media, kirjoittaminen, valokuvaaminen, videot, bloggaaminen, graafinen suunnittelu ja ohjelmointi. Maailmalla ovat myös yleistymässä ns. jaetut toimistot, joista kuka tahansa voi vuokrata itselleen pöydän ja tehdä omia töitään inspiroivassa ympäristössä muiden matkalla olevien kanssa. Kuulostaa huikealta mun mielestä! En voi itseasiassa kuvitella inspiroivampaa ympäristöä, kuin uusi kaupunki ja toimisto, jossa työskentelee ihmisiä, joilla on toinen toistaan uskomattomampia tarinoita kerrottavana. Ei voisi olla opettavaisempaa ja innostavampaa ympäristöä. Oon pohtinut paljon reissaamiseen ja työntekoon liittyviä asioita (tietysti kun valmistuminen häämöttää ja matkakuume on vakio). Jotain ajatuksia on, mutta saa nähdä mitä niistä vielä kehkeytyy! Jokaisessa asiassa on tietysti monta puolta, mutta tällaisia ajatuksia on kiva pyöritellä ja kehitellä eteenpäin omanlaiseksi ratkaisuksi.

Nomad-sana on niin kauan kuin muistan ollut jotenkin jännittävä. Siihen liittyy aina myös mielikuva Johnny Deppistä, varmaankin siitä syystä, että sana tuli ensimmäisen kerran vastaan ylä-asteella englanninkirjassa, jossa kerrottiin jostakin Deppin elokuvasta ja häntä kuvailtiin nomadiksi. :D

Katsoin huvikseni, miten nomad määritellään ja löysin kaksi vaihtoehtoa:

1.A member of a people or tribe that has no permanent abode but moves about from place to place, usually seasonally and often following a traditional route or circuit according

2. A wanderer 

Kuvailut pitää hyvin paikkansa myös sen nykyajan nomadin kohdalla. Myös nämä seuraavat kuvailut sopii mun mielestä hyvin aiheeseen. Espanjan seikkailujen jälkeen muhun on kyllä tarttunut ripaus tuollaista nomad-henkeä!

Outside the comfort zone

Kuten aiemmin kirjoittelin on ajatukset viime aikoina karanneet ihan omille teilleen ja oon pohtinut niin menneitä kuin tulevinakin asioita. Elämässä ei koskaan tiedä mitä tulee tapahtumaan, ja on mun mielestä vaarallista elää ns. "sitten kun"- ajatusmallilta. Oon aiemminkin sanonut, ettei täysin oikeaa aikaa tehdä jotain ole. Ennen esimerkiksi aina ajattelin, että haluan asua ulkomailla, mutta en laittanut tikkuakaan ristiin lähteäkseni. Mietin aina, että odotan kunnes on oikea aika. Tavallaan nyt varmasti oli juuri oikea aika lähteä, mutta Suomessa ollessa muistan vielä epäröineeni oliko sittenkään tämä just oikea valinta lähteä vaihtoon. Kaikki nää epäilyt kuitenkin liittyi siihen omalta mukavuusalueelta pois liikkumiseen ja askeleeseen kohti tuntematonta. 

On totta, että kaikki taika tapahtuu poissa mukavuusalueelta. Jo pelkkä adrenaliini, joka tulee uusista asioista ja seikkailuista saa aikaan ihmeitä. Puhumattakaan mitä ne seikkailut tuo tullessaan ja miten se epävarmassa maastossa liikkuminen opettaa omasta itsestä ja maailmasta. Facebook kertoi mulle viime viikolla, että oon ollut jo neljä vuotta kaveri Ankin ja Oskun kanssa, jotka on mun kavereita työajoista laivalla. Voin vieläkin muistaa sen fiiliksen, kun sain heiltä kaveripyynnöt ja olin niin jännittynyt ennen ensimmäistä kahden yön työvuoroa laivalla. Olin ollut siihen asti töissä K-kaupassa ja yhtäkkiä keväällä päättänyt hakea laivalle kaverin kannustamana. Mulla ei ollut aavistustakaan millaiseen työympäristöön, millaisten ihmisten kanssa ja millaiseen työhön olin ryhtymässä, mutta koska kaipasin vaihtelua ja seikkailua, olin vain miettimättä sen enempää valmis ottamaan yhteyttä pursereihin ja niin mulle aukesi paikka Finnlinesin miehistössä.

Nyt jälkikäteen oon aivan todella iloinen, että rohkeasti miettimättä sen enempää lähdin laivalle ja oon myös erittäin kiitollinen kaikesta, mitä ne kaksi kesää laivalla mulle opetti, millaisia ihmisiä tapasin ja millaisen elämäntyylin näin. Olin ekana kesänä 19-vuotias ja elänyt kyllä suoraan sanoen todella suojaisaa elämää, aina samojen luokkakavereiden kanssa, samassa kaupungissa, samoissa porukoissa. En itseasiassa osannut kuvitella edes muunlaista elämää kuin omani :D näin jälkikäteen ajateltuna tosi hassua.. Ekojen päivien aikana laivalla olin oikeasti aivan pihalla ja hämmentynyt kaikesta, mutta seurasin vain muita ja yritin pitää pokerinaaman ja olla kuin kaikki olisi ihan perussettiä mullekin. En tiedä, mahtoiko mennä läpi yhtään, mutta ekan viikon jälkeen oli jo paljon helpompaa. 

Noiden vuosien jälkeen tulikin jotenkin vaikeampi lähteä uusille tuntemattomille alueille. Ehkä koska ikää tuli muutama vuosi enemmän, opiskeluja oli takana pari vuotta lisää ja ehkä koska ympäristön paineet oman alan työn löytämisestä ja siitä "miten pitäisi olla" rajoitti mielikuvitusta. Rohkeus lähteä pää edellä uusiin kokemuksiin, oli ne hyödyllisiä tai ei, jotenkin katosi.. Oli helpompi elää turvallista elämää ja valmiiksi tehtyjä polkuja pitkin, vaikkei se aina tuntunut miellyttävältä tai tuonut iloa. Toivon, että tän vaihdon myötä oon löytänyt uudelleen sen rohkean seikkailijan, joka ei välitä muiden mielipiteistä tai siitä mikä on järkevää, vaan menee oman fiiliksen mukaan sinne, mikä tuntui parhaimmalta. Muistelen vieläkin ekaa laivakesää ja sitä riemua, mitä se työ ja työympäristö toi!  Voi vaan toivoa, että tulevaisuus tuo mulle eteen sellaisen työn, josta saa samanlaisen tunteen.

Ulkomailla asumisen lisäksi oon vihdoin löytänyt tai keksinyt myös muita juttuja, joita haluan tehdä, ja niitä kohti onkin vaan nyt rohkeasti uusi suunta. Jos silloin 19-vuotiaana olisin kuunnellut muita, muiden suunnitelmia ja mikä on järkevää, voi olla että kaikki huikeat kokemukset olisi jääneet välistä. Ajatuskin siitä nostattaa kylmät väreet huonolla tavalla.. Joten tästä lähin reippaasti mukavuusalueen ulkopuolelle, siellä on vaikka mitä mahtavia juttuja, ihmisiä ja kokemuksia odottamassa meitä <3