Lääkäreitä ja opettajia

Heippahei ystäväiset!

Mistäs alottaisin.. Täällä tapahtuu koko ajan ihan sikana kaikkea ja siisteintä onkin, että joka päivä oppii, tekee tai näkee jotain uutta. Aamuisin ei koskaan tiiä, mitä kaikkea päivä tulee sisältämään. Espanjalainen aikataulu tuottaa vaikeuksia edelleen, ei se että ollaan myöhässä vaan se, että kaikki tapahtuu niin myöhään! On ihan tavallista tavata klo 21 (eli viimeiset on paikalla 21.30) ja lähteä syömään ja yhtäkkiä osa porukasta muuttaa suunnitelmia ja lähtee juhlimaan. Juhlimaan lähtiessä on myös normaalia mennä aloittelemaan iltakymmenen/yhdentoista jälkeen ja niin edelleen.. Teen ihan oman postauksen vielä näistä #vainespanjajutuista. :D

Tällä viikolla alkoi tiistaina koulu tervetuliaistilaisuudella, jossa kerrottiin kaikkia yleisiä juttuja opiskeluun liittyen. Bussijärjestelmän vaikeaselkoisuuden vuoksi meinasin jo yhdessä vaiheessa turvautua taksiin, mutta lopulta onneksi onnistui kuitenkin myös bussin kanssa ja samalla tutustuin uuteen kaveriin Brasiliasta. :) Huomenna perjantaina on vielä erityisesti kauppatieteenopiskelijoille suunnattu info, jonka jälkeen toivottavasti on perillä asioista paremmin. Huomenna on myös espanjantasotesti, jonka perusteella päätetään minkä tasoiseen ryhmään menee. Koulujuttujen lisäksi ollaan iltaisin käyty tapaksilla, yhdessä sairaan hyvässä paella-paikassa (tänne vien kaikki, ketkä tulee vierailemaan mun luo!) ja kerran myös käyty juhlimassa yökerhossa. Kaikki on niin erilaista kuin Suomessa! On niin paljon siistejä juttuja, et nautin kyllä täysillä joka hetkestä.

Oon ollut koko viikon kipeä ja tänään yritin mennä lääkäriin, mut eihän siitä mitään tullut. Ekan kerran meni hermot tähän systeemiin, jossa kukaan ei puhu englantia! Menin taksilla,  edellämainitun bussijärjestelmän vuoksi, ja eka rakennus, johon päädyin seikkailemaan oli sairaalan hallinnollinen osa. Jonkin aikaa etsin sieltä lääkäriä tai infotiskiä, mutta jännä juttu, ei löytynyt. Seuraavassa rakennuksessa puolestaan sanottiin, että ei sieltä mitään reseptejä saa ja ohjattiin taas toiseen taloon. No siinä vaiheessa olisi huvittanut eniten joko antaa rahaa kunnes saa reseptin tai itkeä kunnes saa sen, mutta päädyin kuitenkin siihen, että teen diagnoosin itse ja hyppäsin taas taksiin ja suoraan apteekkiin. Siellä sit Google Translate apuna pyysin eri juttuja, ja nyt toivotaan et ne tepsii!

Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta on taas ihan hyvä fiilis, kunhan ei enää tarvii lähteä etsimään lääkäreitä. Illalla mennään syömään yhdessä kavereiden kanssa ja suunnitellaan, mitä viikonloppuna tapahtuu. :) eli kyllä tää tästä taas lähtee nousuun!