Oikeasti haluisin kirjoittaa ensivaikutelmista Uppsalassa ja uudessa työssä, mutta tuntuu ettei nämä kaksi kokonaista päivää täällä vielä ole tarpeeksi. Torstaina vois olla sen aika! Joten sen sijaan mietiskelin vähän uutuuden viehätystä ja elämän järjestämistä uudessa paikassa.
Oon joskus lukenut, että arkielämässäkään ei saisi urautua ja esimerkiksi kulkea aina samaa reittiä töihin tai kouluun tai käydä ostoksilla aina samassa ruokakaupassa. Jos näin tekee, menevät aivot ikäänkuin automaattiohjaukselle ja ihminenkin muuttuu passiiviseksi. Aika helposti tuollainen kuitenkin tapahtuu, koska useimmiten on vain yksi nopea reitti töihin tai yksi kauppa, jossa useimmiten on järkevä käydä. Uudessa kapungissa onkin ihana selvitellä niitä omia uusia lempparipaikkoja ja -reittejä ja luoda uusia rutiineja. Kaikki on uutta, ja pelkästään perusasioiden löytäminen vaatii erityistä ajattelua. On hassua, miten uuteen paikkaan muuttaessa yhtäkkiä tuntuu, ettei osaakaan esimerkiksi tehdä mitään ruokia! Mulla kävi juuri näin Granadassa ja täälläkään en toistaiseksi oo kokkaillut muuta kuin couscous-salaattia ja chiapuuroa. Ei jotenkaan osaa ajatella, että voisin tehdä täysin samoja kuin kotona vaan aivot menee ihan lukkoon, enkä edes muista, millaisia ruokia nyt yleensäkään on tapana syödä. Oon kuitenkin jo onnistunut löytämään erilaisia salaattibuffetteja, joissa voi koota itselleen sopivan salaattiannoksen ja kaikissa on juuri mua miellyttäviä raaka-aineita. Jee!
Uutuuden viehätystä täällä tosiaankin on ilmassa, niin töissä kuin muuallakin. Kaikki tuntuu hauskalta ja jännittävältä ja pelkästään kaduilla kävely, ihmisten bongailu ja kaupungin yleinen tutkiminen vie yllättävän paljon aikaa. Uuden oppiminen on niin koukuttavaa.. Ja samoin uudet kokemukset. Vaikka ne samalla voi aiheuttaa pelkoa ja väreitä, varsinkin jos ei oo tottunut laittamaan itseään uusiin tilanteisiin, on ne loppupeleissä tosi voimaa-antavia. Tällä hetkellä voin ihan suoraan sanoa, että vähän laittaa ärsyttämään, kun itse puhuu niin erilaista ruotsia kuin muut täällä ja välillä vielä tosi takellellen, kun aivot muutenkin on kaikesta uudesta niin kierroksilla. Nyt ei vaan auta kuin puhua ja sitten vielä puhua vähän lisää ja kuunnella, niin eiköhän taas hetken kuluttua huomaa, miten on oppinut ja tullut rohkeammaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti