Hiking in Monachil

Jutellaan aina välillä Julian kanssa, että eletään täällä barbielämää ja monista jutuista, jotka sopii "to our barbielife". Tällaisia on esimerkiksi kaikki shoppailut, kynsienlakkaus ja värien pohtiminen, inspiraation etsiminen pinterestistä, matkakohteiden pohdinta yms.. Täällä kun elämä on rennompaa, nousee barbielämän asiat paljon suurempaan osaan kuin normaalisti Suomessa. Myös tiistainen spa-ilta sopi barbielämään paremmin kuin hyvin. Vähän erilaista perspektiiviä haettiin kuitenkin eilen keskiviikkona, kun lähdettiin retkelle Monachiliin! Oon halunnut mennä sinne jo ihan alusta asti, koska sillon missasin ekan retken sairastelun takia. Kukaan ei oo ollut kovin innokas lähtemään mun kanssa, mutta nyt onneksi päästiin! :)

Siempre estamos hablando con Julia sobre nuestra "barbielife" y esta vida incluye ropa, moda, baños, viajes y muchisimas horas en el mundo de pinterest. Esta semana en Miercoles hemos hecho algo diferente y hemos ido a Monachil para caminar. Monachil esta maravilloso, muy cerca de Granada y facil a encontrar. Me encanta todo el dia. Hemos hecho un picnic con fresas, frutas y bocadillos, sacamos muchas fotos y simplemente disfrutamos la belleza y traquilidad. Tenemos que tener más dias como este! ;)

Monachil sijaitsee noin 10km päässä Granadasta ja alueella on paljon vaihtelevia vaellusreittejä. Meidän valitsema reitti oli Cahorros: tasoa medium ja 8km pitkä, sisälsi nousuja ja laskuja, kanjonin, riippusiltoja sekä joenylityksiä sekä kyykkykävelyä kallioiden alla. Oli täydellinen ilma vaellukseen ja myös luonnon puolesta ajoitus oli hyvä, sillä omenapuut ja kukat kukkivat ja puissa oli vihreää. Otettiin eväät mukaan (mansikoita, leipää, juustoa, keksejä, hedelmiä) ja pidettiin picnic keskellä kanjonia! Huikeat näkymät! Nähtiin myös paljon eläimiä, hevosia, lampaita ja vuohia sekä villikauriita hyppimässä pitkin vuorenrinnettä. Oli ihanan rauhallista, alkumatkasta nähtiin muita retkeilijöitä, mutta loppumatkasta ei juurikaan. Yhdessä vaiheessa oli niin hiljaista, että pystyi kuulemaan kaukana olevien vuohien kellojen kilinän! :D

Netistä löytyi loistavat ohjeet, joiden mukaan suunnistettiin. Mukana oli myös kartta, joten ihan ässänä tutkailin sitä ja suunnistettiin pätevästi ilman kompassia, GPSsää, nettiä tai muita hienouksia. Reittejä ei ollut merkattu luontoon turhan hyvin, joten jouduttiin esimerkiksi yhdessä vaiheessa kävelemään joessa, ohittamaan metalliverkosta tehty aita vuorenrinnettä pitkin ja välillä arvailemaan, mutta maalaisjärjellä pärjäsi hyvin. Välillä piti kyykkykävelyä kävellä kallion alta ja välillä roikkua kallioon hakattujen koukkujen varassa, koska kallio kaartui niin jyrkästi polun ylle. Niin erilaista maastoa, kuin mihin on tottunut. Mutta niin kiva kokemus taas! Joku toinenkin reitti olisi kiva testata, ja juteltiin Julian kanssa, että ehkä alkukesästä mennään juoksemaan toi tämänkertaisen reitti joku sunnuntai ;) se tulee olemaan meidän loppukoetus!