Look for the dream

"Look for the dream that keeps coming back. It's your destiny."

Kyseinen quote tuli vastaan viime kesänä Espanjasta paluun jälkeen. Ja kyllähän se Espanja on tuo uni tai unelma, joka aina palaa takaisin. Viime öinä oon nähnyt pitkästä aikaa ihan oikeita unia elämästä tuolla auringon alla! Niin aidon tuntuisia, että aamuisin fiilikset on ollut vähintäänkin sekavat.

Oon katsellut lentoja milloin Madridiin, Sevillaan, Malagaan ja nyt viimeisinpänä Alicanteen. Ne auringon valaisemat kapeat kadut, valkoiset talot, torimyyjät ja iloisesti huudetut ¡hola buenas que tal! lausahdukset vaan houkuttelevat niin paljon, että sydän hakkaa tuplasti kovempaa.

En malttaisi odottaa, että pääsee puhumaan espanjaa ja juttelemaan niitä näitä tuntemattomien ihmisten kanssa. Vaeltelemaan katuja ilman päämäärää, kuuntelemaan muiden puheita ja seuraamaan elämää kaduilla. Nautiskella lasi viiniä ja muutama tapas illan pimentyessä.

Ahhh. Sitä elämää varten mut on tehty. Espanjassa tuntuu aina olevan 2.0 versio itsestään.

Lisäksi haluaisin lunastaa kesäkuussa 2015 tehdyn lupauksen ostaa myös vuoden 2017 kalenteri Espanjasta. Tällä lupauksella halusin varmistaa, ettei seuraavaan kertaan kulu liian pitkä aika.

Ps. Jos sieltä löytyy muita la vida locaa kaipaavia, ainakin Helsingistä löytyy muutamia ihania paikkoja, joissa voi fiilistellä pahimman ikävän tullen. Esimerkiksi Töölössä sijaitseva Bar Teos, josta saa tapaksia ja viiniä edullisesti sekä espanjalainen kahvila Cafelito Kalliosta on tullut testattua ja todettua hyviksi. Lisää saa vinkata mulle! :)

RImakauhua

Voiko mikään olla pelottavampaa kuin aitous? Tai oikeastaan se, mitä aitous aiheuttaa ja miten se otetaan vastaan. Vaatii oikeasti paljon uskaltaa olla aito ja täysin sensuroimatta oma itsensä. Sanoa suoraan omat mielipiteensä ja myös avoimesti antaa toisten vastata aitouteen.

Kävin kurssin mediaan kirjoittamisesta ja tehtävänä oli mm. kirjoittaa kolumni, arvostelu sekä populääritieteellinen teksti. Näistä kolmesta kolumni oli ehdottomasti vaikein. Vaikka sen varmaankin olisi pitänyt olla helpoin - kirjoittaa omaa mieltä liikuttavasta asiasta ja ilmaista oma mielipiteensä. Miten vaikeaa se nyt voi olla?

Vaikeaa oli, vaikka en edes valinnut mitenkään henkilökohtaista aihetta. Muiden kolumneja lukiessa oli pakko ihailla toisten rohkeutta: oli tekstejä seksuaalisesta häirinnästä, aknesta ja masennuksesta. Voin kyllä suoraan sanoa, etten olisi välttämättä uskaltanut noista aiheista kirjoittaa.

Aitous on kuitenkin niin vapauttavaa. Miten usein ei uskalla sanoa, mitä ajattelee, koska pelkää vastapuolen reaktiota. Tai miten kivalta tuntuu, kun joku kysyy toisen mielipiteistä tarkentavia kysymyksiä - ei arvostellakseen vaan ymmärtääkseen toista paremmin.

Aika hienoa, kun tajuaa että voi olla juuri omanlaisensa ja jos se ei kelpaa niin heippahei vaan. Ottakaa tai jättäkää. Matkailu esimerkiksi avartaa tosi paljon tätäkin näkökulmaa. Hankalissa olosuhteissa tai epävarmassa tilanteessa on vaikea olla muuta kuin aito. Ja sitä paitsi, olemalla oma itsensä on suurin todennäköisyys löytää juuri saman henkisiä ihmisiä ympärilleen.

Luokan edessä omia mielipiteitä esitellessä tajusin, että eniten pelkäsin toisten mielipiteitä ja ajatuksia tuotoksista. Kun vastaukseksi tulikin hymyjä ja positiivista palautetta, oli mahtava fiilis! Olispa vain kirjoittanut rohkeasti vielä henkilökohtaisemmasta asiasta.

Mood board for fall

Syksy on kunnolla täällä, joten oli aika tehdä mood board alkusyksyn fiiliksistä. Just tänään puhuttiin, että tätä syksy/talvikautta jatkuu seuraavat ainakin viisi kuukautta.. Joten hyvällä omalla tunnolla saa panostaa paksuihin huiveihin, lämpimiin ja ylisuuriin neuleisiin, tuoksukynttilöihin ja pitkiin villasukkiin. Ja tietysti hyviin kirjoihin! Syksy on myös parasta aikaa ottaa ilo irti chailattejen juomisesta <3 ihan kotihiireksi ei silti tarvitse ruveta, koska voi lähteä viettämään rauhallisia iltoja ulos ja nauttia alkuiltojen tunnelmasta baareissa ja kahviloissa ja fiilistellä tunnelmaa viinilasin äärellä. 

Tällasia asioita oon tänään fiilistellyt! Toi ihana syksyinen aurinko ja raikas ilma on tehneet syksyn vastaanottamisen niin paljon helpommaksi.

Kaikki kollaasien kuvat Pinterest.

Breakfast moments

Aamupala on lähes pomminvarmasti se asia päivässä, joka vähitään on hyvin. Vaikka päivään kuuluisi mitä inhottavia, jännittäviä tai stressaavia juttuja, aamupala on sellainen, että jos sen ehtii rauhassa nauttia, se on poikkeuksetta hyvä hetki!

Tähän ajatukseen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota ja varata aikaa aamusta siihen, että ehtii istua alas ja vähintäänkin nauttia kupin kahvia ihan omassa kuplassaan. Oon super huono herämään ajoissa ja aikaisina aamuina usein pihistänkin juuri aamupalasta. Nyt on ollut huikeaa luksusta, kun kaikki kurssit on iltaisin - on voinut nauttia aamupalaa rauhassa lähes joka päivä! Rauhassa tarkoittaa sitä, että siihen kuuluu ainakin tunti ja samalla voi kuunnella musiikkia ja selata sosiaalisen median läpi.

Suomessa on yhdellä kädellä laskettavissa ne kerrat, kun kaverin kanssa on sovittu aamupalatreffit. Espanjassa puolestaan käytiin harvasepäivä aamupalalla kavereiden kanssa ja välillä saatettiin aamupalalla olla jopa kymmenen hengen porukalla. Toki aamupala Espanjassa on hieman häilyvä käsite suomalaiseen verrattuna, mutta miksei täälläkin voisi käydä aamupalalla ja jatkaa siitä päivän menoihin? Lyön vetoa, että tällaisten aamupalatreffien seurauksena olisi paljon tuotteliaampi päivä. Aamu on kuulemma sellaista aikaa, jolloin ihminen on kaikkein luovimmillaan ja inspiroituminen on helppoa. Ja samanhenkisiltä (tietty myös erihenkisiltä) ihmisiltä saa aina ideoita ja ajatuksia - joten looginen päätelmä on, että aamupalatreffit vaikuttaisivat positiivisesti myös ihmisen luovuuteen ja päivän tuotteliaisuustasoon. Miten hienoja ideoita tällaiset aamutapaamiset saisivatkaan aikaan!

Ongelma ehkä onkin, ettei sopivia, aamupalaa tarjoavia paikkoja ole erityisen paljon.. Ehkä Helsingissä on enemmän aikaisin avaavia kahviloita, mutta Turussa tietääkseni vain Fazer Café tarjoaa aamupalaa aikaisin arkiaamuina. Hinta on tietysti vielä asia erikseen.. Nyt tuli kyllä mieleen, että Bean Bar (Turussa edelleen) voisi myös olla kiva aamupalapaikka! Ja Kauppahallissa saattaisi tietty myös löytyä joku mukava kahvila.

Saa mielellään vinkata, jos joku siellä tietää hyviä kahviloita! :)

Airbnb onnea

Lueskelin Jennin Pupulandia-blogia, jossa hän esitteli kuvia Milanon Airbnb-asunnosta ja mieleen tuli pakostakin omat kokemukset Milanosta ja asuntojärjestelyistä. Vietettiin viime talvena viikko Italiassa, Milanossa ja Roomassa, uuden vuoden molemmin puolin ja oli kyllä mahtava reissu! Milanossa majoittuttiin niin upeassa asunnossa, joka löydettiin juuri Airbnbn kautta. Milanon keskustasta noin 20 min kävelymatka, taxilla vain hetki ja hintaa noin 10 e eli ei paha. Vanha, jättiläismäinen kivirakennus, jonka epäiltiin joskus toimineen kouluna tai muuna sen suuruuden takia. Asunto itsessään oli pieni ja studiomainen, mutta niin kodikas ja toimiva. Meillä oli periaatteessa vain yksi huone, jossa oli sohvasänky, keittiötaso sekä pöytä tuoleineen ja ylhäällä parvi. Olohuoneen ulkopuolella oli eteinen ja kylpyhuone. Kuulostaa ehkä karulta, mutta asunto oli jotenkin niin moderni ja sisustettu tyylikkäästi ja huonekorkeus valtava, että viihdyttiin tosi hyvin. Yritin löytää kuvia asunnosta, mutta näköjään en ole tallentanut yhtäkään! Roomassa oltiin varattu huone hostellista, mutta olisi sielläkin ehdottomasti kannattanut nähdä hieman enemmän vaivaa ja etsiä Airbnb.

Toinen onnellisuushetki oli Tukholmassa, jossa sielläkin löydettiin täydellinen asunto viikonlopuksi. Östermalmilla, vanhassa kivitalossa oleva yksiö, jossa oli parveke ja pieni keittiö. Tämäkin asunto oli sisustettu tyylillä ja miellytti kyllä omaa makua täysin. Muutamia sisustus-ideoita tulikin otettua sieltä! Jotenkin saa heti paljon aidomman otteen kaupunkiin, kun asuu asunnossa hotellin sijaan. On myös mahtava päästä heti kontaktiin paikallisten kanssa, vaikka sitten vain asunnon välityksellä! Aion kyllä jatkossakin aina kun mahdollista tutkia myös Airbnb mahdollisuuksia matkoilla.

Airbnb-asunnon varaaminen vaatii aina hieman enemmän kärsivällisyyttä kuin hotellin varaaminen. Omat vinkit on, että kannattaa varata aikaa ja tutkia valikoimaa rauhassa. Itse tapaan rajata alueen, jolla haluan asunnon sijaitsevan sekä mukavuudet, joita asunnossa tulisi olla. Hintahaarukkaa kannattaa vaihdella, jopa 20e lisäbudjetilla voi löytää suuren määrän uusia asuntoja. Kannattaa myös lukea läpi muiden jättämät arvostelut majoittajasta - onko hän esimerkiksi perunut viime hetkellä, miten asuminen yms järjestelyt ovat sujuneet. Kun tulee aika ottaa yhteyttä majoittajaan, olen aina lähettänyt hieman pidemmän viestin, jossa kerron perustietoja matkustajista (ikä, mitä opiskelee jne), reissun tarkoituksen, miksi juuri tämä asunto kiinnostaa ja aiemmat (hyvät) kokemukset Airbnbstä. Ja muutama kysymys majoittajalle. Myös jos minulla ja majoittajalla on useampi yhteinen kieli, kannattaa mainita siitä. Esimerkiksi Milanossa majoittajamme puhui mieluummin espanjaa kuin englantia, joten hän oli erittäin tyytyväinen, kun kerroin puhuvani mielelläni espanjaa. Ruotsissa puolestaan kaikki viestittely hoidettiin alusta asti Ruotsiksi.

Apua mikä reissukuume tästä tulee!! Ei yhtään helpota, että edullisia opiskelijalentoja on tällä hetkellä tarjolla ympäri maailmaa... Marrakuussa onneksi on visiitti Irlantiin! Lennot vain odottaa varaajaansa vielä ;)

Alusta ja vähän lopustakin

Viimeinen viikonloppu Ruotsissa. Jotenkin sitä aina lopussa alkaa ajattelemaan alkua. Oon huomannut tämän ennenkin ja huomaan sen taas. Tänään tuli vietettyä monta tuntia ulkona vain fiilistelemässä kaupungin tunnelmaa, "viboja". Katselin maisemia, kävelin katuja, kuuntelin ihmisiä ja ihan vain aistin, millainen tää kaupunki on. Oivalsin, että alku ja loppu on oikeastaan aika samanlaisia - ne on sellaisia aikoja, joina ihminen aistii entistä tarkemmin ja herkemmin asioita, huomaa kaupungin sävyjä, fiiliksen, näkee pieniä yksityiskohtia ja ennen kaikkea osaa arvostaa juuri sitä hetkeä. 

Alussa fiilis on utelias ja intoa täynnä, koska kaikki on alkamassa. Haluaa mahdollisimman nopeasti muodostaa kuvan siitä, mihin paikkaan on oikein tullut ja mitä kaikkea on tarjolla. On ikäänkuin omassa pienessä kuplassa, vaaleanpunaisessa maailmassa, jossa kaikki on ihmeellistä ja uutta, kaikkea täytyy tutkia ja pelkkä kävelyretki tuntuu seikkailulta. Lopussa taas fiilis on ehkä enemmänkin haikea, jopa nostalginen ja kiitollinen - kiitollinen kaikesta, mitä on saanut kokea, miten hienossa paikassa on saanut asua ja mitä oppia. Haluaa ottaa kaiken irti paikasta ja aistia mahdollisimman paljon, nauttia loppuun asti siitä ihmeellisyydestä, mitä kaupunki tarjoaa. Samoin kuin alussa, myös nyt aistit on jälleen tarkkoina ja jokainen auringonlasku, kaunis rakennus, tuulenvire ja maisema tulee huomattua. Tekisi mieli laittaa silmät kiinni ja pyöriä kädet levällään ja antaa kaupungin sykkeen iskeä, tarttua ja jäädä kiinni.

Arki iskee aina, viettipä päivänsä sitten Espanjan auringon alla, Karibian merellä tai pohjoisessa. Alussa ja lopussa sitä perusarkea ei kuitenkaan muista, tai sekin tuntuu yhtäkaikki ihmeelliseltä ja houkuttelevalta. Tuntuu houkuttelevalta herätä aamukuudelta ja lähteä lenkille, tuntuu houkuttelevalta kävellä sateessa, tuntuu houkuttelevalta olla tekemättä yhtään mitään ja vain fiilistellä elämää tässä ja nyt. Kaikki keskivälissä ollut harmittelu vaikkapa tylsyydestä tai sotkuisista kämppiksistä on täysin unohtunut. 

Lopussa on kuitenkin se ero, että tiedät sen tulevan (dramaattista, i know). Vaikka tavallaan haluaisi pitkittää aikaa, haluaisi vielä yhden perjantailounaan, vielä yhden viikonlopun, vielä yhden illanvieton, vielä viikon arkea, samalla myös haluaa lähteä, koska on kuluttavaa laskea viimeisiä kertoja ja on väsyttävää olla nostalginen.  

Selailin tänään aamulla kameran kuvia ihan alkuajoilta viime viikkoihin asti ja täytyy kyllä sanoa, että onhan tähän puolivuotiseen mahtunut hurjasti asioita. Kaikki ei mennyt niin, kuin oli ajatellut, mutta paljon tuli sellaista, mitä ei ollut osannut toivoa. Seikkailuja, mahtavia ihmisiä, huvittavia kommelluksia ja mahtavia muistoja. Yksi sana riittää ja se on kiitollinen. <3

Syksy lähestyy

Syksy tuntuu aina uudelta alulta, vaikkei mitään uutta olisikaan alkamassa. Siinä on vähän samaa fiilistä, kuin uudessa vuodessa! Syksy on myös jotenkin paljon tomerampi ja toimeliaampi kuin muut vuodenajat - on kiinnostusta aloittaa uuden opettelu, siivotaan ja säilötään ja kerätään marjoja. Tehdään kaikenlaista ns hyödyllisempää kuin kesällä.

Uuden opettelu ja opiskelu on alkanut täälläkin päässä kiinnostamaan. Harjoittelu on antanut ihan uuden näkökulman paitsi markkinoilla vaadittaviin taitoihin myös omiin kiinnostuksen kohteisiin ja siihen, mitä työelämässä haluaa tehdä. Tänä syksynä kiinnostaisi esimerkiksi oppia lisää graafisesta suunnittelusta, videoiden tekemisestä sekä keskittyä joogaan ja hyvinvointiin entistä enemmän. Kesä keittiötarvikkeita myyvässä yrityksessä on myös tehnyt omat temppunsa ja jälleen on suuri kiinnostus kokkailuun. En malta odottaa, että pääsee omaan keittiöön blenderin ääreen kokeilemaan reseptejä!

Kysymys nyt kuuluukin, miten tämän loppukesän/alkusyksyn inspiraation ja innon saa säilytettyä läpi pimeän syksyn ensi kevääseen asti? Mitä inspiroituneempi fiilis nimittäin on, sitä helpompi on myös huomata hyviä mahdollisuuksia! Onko muilla jotain opiskelusuunnitelmia syksyksi? Itsenäisiä tai koulussa, kaikki käy!