tiistai 28. heinäkuuta 2015

Terkkuja hiljaisuudesta

Heiiii pitkästä aikaa!

Melkein kuukauden päivät on kuluneet viime päivityksestä ja Suomessakin on pian tullut oltua tasan kolme viikkoa. Blogin päivittäminen on jäänyt monestakin syystä ja osittain oon myös tahallaan vältellyt kirjoittamista. Kotiinlähtö ja -paluu otti monella tapaa kovemmalle, kuin mitä olisin osannut kuvitella. Aina kuvia tai juttuja Granadasta katsellessa iskee älyttömän kova ikävä, joten senkään takia en ole tänne kirjoittanut. Koska kuitenkin haluan tännekin kirjoittaa viimeiset fiilikset ja jakaa kuvat sekä kirjoittaa myös ekoista viikoista Suomessa, nyt on sen aika. Vaikkei tätä muut enää lukisi, niin ainakin itseäni varten haluun laittaa muistiin kaiken ja ehkä siitä on hyötyä joillekin muille vaihtoonlähtijöille!

Viimeisellä Granada-viikolla kotona ei enää ollut nettiä ja asunto oli muutenkin tosi autio. Mulla oli epäselvyyksiä viime hetkeen asti, missä asun viimeiset päivät. Aluksi asunnosta piti muuttaa 1.6  mutta lopulta (kun kaikki tavarat oli jo pakattu, jääkaappi tyhjennetty yms.) sain tietää, että saankin jäädä sunnuntaihin 5.6 asti. Pienen jännitysmomentin toi se, ettei mulla ollut varmaa yöpaikkaa edes siinä vaiheessa, kun vaikutti siltä, ettei asuntoon saa jäädä. Espanjalainen huolettomuus tosiaankin siis tarttui :D loppu hyvin kaikki hyvin, ja loppuviikosta Pipsa muutti mun luo viimeiseksi kahdeksi yöksi. Viimeiselle viikolle meillä oli kaikkia matkasuunnitelmia mm. Madrid, Cordoba, Tarifa ja Nerja heitettiin ilmoille, mutta lopulta päädyttiin viettämään koko viikko Granadassa ja nauttimaan viime hetketkin täysillä ihanasta kotikaupungistamme.


Tiistai 30.6 oli todellinen jäähyväispäivä, koska moni lähti keskiviikkona ja silloin sanoin hyvästit myös YO10-salille ja lempiohjaaja Danille. Lähes joka päivä sanottiin hyväisiä jollekin. Torstaina Dorottyan kanssa käytiin porukalla tapaksilla ja Juanin kanssa oltiin piknikillä Parque Garcia Lorcassa sekä tapaksilla. Keskiviikkona taas oli kreikkalaisten läksiäiset Botellodromo-alueella. Perjantaina oli grilli- ja poolpartyt aika hulppealla tilalla Granadan lähellä ja sen jälkeen perinteiset juhlat Camboriossa viimeisen kerran, lauantaina puolestaan viimeinen auringonlasku San Miguel Altossa JA tapasilta mun luona. Ostettiin aivan jäätävä kasa ruokaa ja tehtiin itse tapaksia ja sangriaa ja kuunneltiin musiikkia. Sen jälkeen mentiin Pub Legendiin parhaille mojitoille ja Chupiteriaan käyttämään mun kupongit. Tunnelma koko viikon oli niin kovin epätodellinen.. Jopa viimeisenä yönä, kaikkien jäähyväisten jälkeen, kun käveltiin Pipsan kanssa kotiin, oli vaikea uskoa, että se tosiaan oli viimeinen yö.

Sunnuntaina herättiin aikaisin ja lähdettin syömään viimeistä aamupalaa, koko tän viikon ajan käytiin yhdessä aamupalalla ja koluttiin sekä uusia että vanhoja lempparipaikkoja. Sen jälkeen lähdetiin kapuamaan kohti korkeuksia ja Carmen de los martires-puutarhaa. Koko viikon Granadassa oli 40-47 astetta, joten hiki valui vaikka olisi paikalla istunut. Puutarha oli upea ja kaunis, ja pohdiskelin jo että siellä vois hyvin pitää mun 25-v synttärit masquerade-teemalla ;) tämän jälkeen mulla ja Pipsalla oli liput Alhambraan ja Generalifeen, joten otettiin hetki aurinkoa ja mentiin sinne. Alhambra veti kyllä ihan sanattomaksi! Niin upeaa arkkitehtuuria ja kaikki oli niin kaunista. Upeat maisemat Granadan yli ja se historian tunne.. Kirjoitan Alhambrasta ihan erikseen, pian! :) Tämän jälkeen aika alkoikin olla jo kortilla, tapaksia ja tinto de veranoa parilla eri terassilla, viimeiset ostokset ja yhteinen pieni hengailuhetki mun olohuoneessa Roxannen, Marcin, Pablon ja Pipsan kanssa. <3 oli kaikinpuolin ihana viimeinen päivä Granadassa, tosi tyypillinen päivä ja samalla erityisen kaunis ja rauhallinen..


Viimeinen yö vietettiin Pipsan kanssa Torremolinoksessa, ei Malagassa kuten kuviteltiin. Meillä oli käänteitä viime hetkeen asti, sillä ei tosiaan tiedetty hotellin olevan Torremolinoksessa.. Lopulta ajettiin sinne taksilla ja kaikki sujui hyvin. Iltapalaa ei tosin enää saatu, joten syötiin sipsiä ja juotiin teetä :D meillä oli ihan huippuhotelli, jossa olisi mielellään viettänyt pidemmän aikaakin. Aamulla yhdeksältä lähdettiin kuitenkin kentälle, josta oli lento Osloon. Siellä 5h odottelu ja lopulta lennolle kohti Helsinkiä. Helsingissä meidän tiet sitten erosi. Oli parhainta matkustaa kotiin yhdessä ystävän kanssa! Vuorotellen itkettiin ja romahdettiin, luettiin meidän kirjoja, joihin ystävät oli kirjoittaneet, välillä naurettiin yhdessä kunnes joku asia taas alkoi itkettää. On ihana, että Pipsan kautta täällä Suomessakin on pala maagista Granadaa. Kotiinpaluu iski päin näköä Turun bussiasemalla: ei sielun sielua missään, vettä sataa ja lämpötilaa 12 astetta. Great.. Kotona kuitenkin odotti perhe ja lemppariaamupala, Fazarin suklaata ja kissakin muisti mut. Kirjoitan vielä erikseen millaiset nää ekat viikot on olleet!




Edelleen tulee kamala ikävä tätä kirjoittaessa ja kuvia valitessa.. Se, että Espanja-elämä on tältä erää päättynyt, tuntuu edelleen niin epätodelliselta! Eroaminen kavereista, Granadasta ja kodista oli ja on sydänta särkevää.. Avainta luovuttaessa juteltiin mun vuokraisäntien kanssa vielä hetki ja he sanoivat, että jos ikinä palaan niin heihin vaan yhteys ja asunto varmasti löytyy. Jotenkin helpottavaa ajatella, että joskus vielä voin ehkä palata siihen ihanaan ihanaan asuntoon Calle Zacatinilla. Asuntoon, joka on Granadan kaunein, jossa on korkeat huoneet, ovet jotka avautuvat pienelle ranskalaiselle parvekkeelle, johon paistaa aurinko ja jolta voi tarkkailla vilkkaan kävelykadun kuhinaa ja ihmisiä ja kuunnella katusoittajia. <3


Tästä tuli nyt tahattomasti oikea kilometri postaus, jatkossa (koska ajattelin tänne jotain vielä kirjoitella) tulee taas järkevämpiä juttuja! Kiva jos jaksoitte lukea, jos että, niin ei se mitään! :D 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti