sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Outside the comfort zone

Kuten aiemmin kirjoittelin on ajatukset viime aikoina karanneet ihan omille teilleen ja oon pohtinut niin menneitä kuin tulevinakin asioita. Elämässä ei koskaan tiedä mitä tulee tapahtumaan, ja on mun mielestä vaarallista elää ns. "sitten kun"- ajatusmallilta. Oon aiemminkin sanonut, ettei täysin oikeaa aikaa tehdä jotain ole. Ennen esimerkiksi aina ajattelin, että haluan asua ulkomailla, mutta en laittanut tikkuakaan ristiin lähteäkseni. Mietin aina, että odotan kunnes on oikea aika. Tavallaan nyt varmasti oli juuri oikea aika lähteä, mutta Suomessa ollessa muistan vielä epäröineeni oliko sittenkään tämä just oikea valinta lähteä vaihtoon. Kaikki nää epäilyt kuitenkin liittyi siihen omalta mukavuusalueelta pois liikkumiseen ja askeleeseen kohti tuntematonta. 

On totta, että kaikki taika tapahtuu poissa mukavuusalueelta. Jo pelkkä adrenaliini, joka tulee uusista asioista ja seikkailuista saa aikaan ihmeitä. Puhumattakaan mitä ne seikkailut tuo tullessaan ja miten se epävarmassa maastossa liikkuminen opettaa omasta itsestä ja maailmasta. Facebook kertoi mulle viime viikolla, että oon ollut jo neljä vuotta kaveri Ankin ja Oskun kanssa, jotka on mun kavereita työajoista laivalla. Voin vieläkin muistaa sen fiiliksen, kun sain heiltä kaveripyynnöt ja olin niin jännittynyt ennen ensimmäistä kahden yön työvuoroa laivalla. Olin ollut siihen asti töissä K-kaupassa ja yhtäkkiä keväällä päättänyt hakea laivalle kaverin kannustamana. Mulla ei ollut aavistustakaan millaiseen työympäristöön, millaisten ihmisten kanssa ja millaiseen työhön olin ryhtymässä, mutta koska kaipasin vaihtelua ja seikkailua, olin vain miettimättä sen enempää valmis ottamaan yhteyttä pursereihin ja niin mulle aukesi paikka Finnlinesin miehistössä.



Nyt jälkikäteen oon aivan todella iloinen, että rohkeasti miettimättä sen enempää lähdin laivalle ja oon myös erittäin kiitollinen kaikesta, mitä ne kaksi kesää laivalla mulle opetti, millaisia ihmisiä tapasin ja millaisen elämäntyylin näin. Olin ekana kesänä 19-vuotias ja elänyt kyllä suoraan sanoen todella suojaisaa elämää, aina samojen luokkakavereiden kanssa, samassa kaupungissa, samoissa porukoissa. En itseasiassa osannut kuvitella edes muunlaista elämää kuin omani :D näin jälkikäteen ajateltuna tosi hassua.. Ekojen päivien aikana laivalla olin oikeasti aivan pihalla ja hämmentynyt kaikesta, mutta seurasin vain muita ja yritin pitää pokerinaaman ja olla kuin kaikki olisi ihan perussettiä mullekin. En tiedä, mahtoiko mennä läpi yhtään, mutta ekan viikon jälkeen oli jo paljon helpompaa. 

Noiden vuosien jälkeen tulikin jotenkin vaikeampi lähteä uusille tuntemattomille alueille. Ehkä koska ikää tuli muutama vuosi enemmän, opiskeluja oli takana pari vuotta lisää ja ehkä koska ympäristön paineet oman alan työn löytämisestä ja siitä "miten pitäisi olla" rajoitti mielikuvitusta. Rohkeus lähteä pää edellä uusiin kokemuksiin, oli ne hyödyllisiä tai ei, jotenkin katosi.. Oli helpompi elää turvallista elämää ja valmiiksi tehtyjä polkuja pitkin, vaikkei se aina tuntunut miellyttävältä tai tuonut iloa. Toivon, että tän vaihdon myötä oon löytänyt uudelleen sen rohkean seikkailijan, joka ei välitä muiden mielipiteistä tai siitä mikä on järkevää, vaan menee oman fiiliksen mukaan sinne, mikä tuntui parhaimmalta. Muistelen vieläkin ekaa laivakesää ja sitä riemua, mitä se työ ja työympäristö toi!  Voi vaan toivoa, että tulevaisuus tuo mulle eteen sellaisen työn, josta saa samanlaisen tunteen.
Ulkomailla asumisen lisäksi oon vihdoin löytänyt tai keksinyt myös muita juttuja, joita haluan tehdä, ja niitä kohti onkin vaan nyt rohkeasti uusi suunta. Jos silloin 19-vuotiaana olisin kuunnellut muita, muiden suunnitelmia ja mikä on järkevää, voi olla että kaikki huikeat kokemukset olisi jääneet välistä. Ajatuskin siitä nostattaa kylmät väreet huonolla tavalla.. Joten tästä lähin reippaasti mukavuusalueen ulkopuolelle, siellä on vaikka mitä mahtavia juttuja, ihmisiä ja kokemuksia odottamassa meitä <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti